tiistai 10. huhtikuuta 2012

Puuskittaista

Virkistävän talviloman jälkeen arki näyttäytyi tyypillisen keväisen tympeän värittömänä, loskaisena, kuraisena, ankeana. Kevät ei oikein ole minun juttuni.

Tartuin pulloon.

Nimittäin Mivitotal-pulloon. On muuten melkoisen ärhäkkää tököttiä! Tuoteselosteesta päätellen tämä ihme-eliksiiri todennäköisesti poistaa nälänhädän, ratkaisee öljykriisin ja aikaansaa maailmanrauhan - sitä odotellessa voin todeta, että pienen ihmisen kevätapatialle se ainakin antaa kylmää kyytiä.

Heti kuurin ensimmäisenä päivänä vaihdoin ja pesin lakanat, kuurasin joka ikisen tämän talon sisäoven, uusin pojan huoneen julistejärjestyksen (pojan suosiollisella avustuksella toki) ja raivasin vaatekaapista kolme pussillista ryönää pois. Tuumasin, että kevätsiivous sujuu varmasti mukavasti, kun sen jakaa palasiin (köh, aikaisempaa kokemusta moisesta toimenpiteestä minulla ei juuri olekaan). Alkuinnostuksen laannuttua tosin touhuvoimani suuntautui väliaikaisesti muihin puuhiin, mutta olipa se siivousinnon siemen sentään vähintään idulla, ellei suorastaan sirkkalehdillä jo.

...toisin kuin rairuohomme, jonka kerrankin kyllä istutimme todella hyvissä ajoin ja jota pojan kanssa yhteistuumin rakkaudella ja asianmukaisella antaumuksella myös kastelimme ja vaalimme, mutta se ei vain koskaan itänyt. Tämä on ehkä virallinen tumpeluuden maailmanennätys?


Pääsiäisen lähestyessä alkoi kevätsiivouskärpäsen surina taas kantautua korviini, varsinkin kun olimme kutsuneet pitkäperjantai-illaksi tuttavapariskunnan kylään (meillä tyypillisesti suursiivotaan vain silloin, kun on vieraita tulossa - yksi hyvä syy lisää kutsua kyläilijöitä useasti!). Kaivelin siis siivouskaapista esiin joululahjaksi saamamme höyrypesurin ja päätin vihdoin viimein perehtyä sen sielunelämään. Olin kyseistä vekotinta kyllä hartaasti joulupukilta toivonutkin - haaveilin sen tekevän siivouksesta niin helppoa ja vaivatonta, että jopa minä jaksaisin siitä innostua - mutta ei se kyllä siellä komeronnurkassa nököttäessään yhtään siistiä jälkeä tehnyt... Vaan annas olla, kun virittelin suuttimet ja rätit paikoilleen ja kävin asunnon lasi- ja peilipintojen kimppuun! Suoritin ensi hätään vain "aikaisempien pesuainejäämien poiston" enkä edes varsinaista ikkunanpesu-proseduuria, mutta jo se riitti valloittamaan minun sydämeni täysin. Voin kertoo: olen rrrakastunut! Jossain vaiheessa heräsin siihen todellisuuteen, että vieraat olivat pikapuoliin tulossa, mutta sen sijaan että olisin pukannut perunaaa uuniin ja salaattia pediksi, minä höyrytinkin silmät kiiluen kylppärin kaakeleita ja mietin, mitä seuraavaksi siivoaisin...

Lopulta sain kuin sainkin ihan hyvissä ajoin pötyä pöytään: uuniperunoita surf'n'turf. Loimulohen ja sen kanssa erinomaisesti sopivan jokirapu-chilikastikkeen olin ihan omin pikku kätösin lähikaupan kalatiskistä hankkinut (minullahan on se kuuluisa kala-allergia), paahtopaistitäytteen sen sijaan kyhäsin itse, ja erinomaista tuli siitäkin: siinä on majoneesia (koska unohdin ostaa creme fraichea), paahtopaistia, maustekurkkua, sipulia ja sinappia (sekä tietenkin obligatoriset ripaukset suolaa, sokeria ja mustapippuria). Vieraiden tuoma Freixenet-cava kruunasi kokonaisuuden.



Kuten kuvastakin näkyy, olin venynyt vielä yhteen tuiki harvinaiseen suoritukseen: silittänyt keltaisen perintöpöytäliinani. Siitä, vihreistä lautasista ja Marimekon keväisistä servieteistä syntyikin oikein iloinen kattaus. Muutenkin kodissa oli iloista pääsiäistunnelmaa.


Tiput päätyivät sitten ruohon puutteessa narsissiruukkuun.

Onneksi poitsu oli iltapäiväkerhossa saanut aikaiseksi edes muutaman korren viljelmän.

Virpomavitsat piristivät olohuoneen ilmettä ihanasti.

Pitkän vapaan aikana saimme miähen kanssa toteutettua jopa pari pientä ikuisuusprojektia eli naputeltua taulu- ja kuva-asetelmia seinille (yksityisyyssyistä en valitettavasti viitsi laittaa niitä tänne näytille, vaikka tosi hienoja ovatkin). Lisäksi ehdimme yhden kokonaisen päivän löhötä ihan vihanneksina ja tuijottaa koko perheen elokuvia kelpo maratonin verran, mikä on meidän perheessä todella harvinaista herkkua. Olipa ihan huippujuttu tämä pääsiäinen!

Vaan nyt on taas arki. Mitähän sitä seuraavaksi siivoaisi..?

Ei kommentteja: