Aika aikaa kutakin

Meillä alkaa kohtapuoliin kylpyhuoneremontti. Ihan silleesti pientä pintaremonttia vain, mitä nyt sauna ja kylpyhuone pannaan lattiasta kattoon ihan kokonaan uusiksi ja kodinhoitohuoneen lattia samalla vauhdilla, koska se sama nykyisellään aika susiruma laatoitus jatkuu suoraan kylppäristä kodinhoitohuoneeseen. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että koko kodinhoitohuonekin täytyy purkaa atomeiksi ja koota takaisin, vaikkei siellä edes kalusteita vaihdeta. Koska ilmeisesti maailmassa on sellainen hassu pikku virhe, että lattialaattoja ei saa näppärästi vain sujautettua sinne kaapistojen alle sillä välin, kun joku vähän vain roikottaa sitä kaapin reunaa ilmassa...

Eli ihan kauhea hässäkkähän siitä on tulossa. Itse emme toki aio panna tikkua ristiin vaan tilaamme koko hoidon tutulta, ammattimaiselta remppaporukalta. Viksumpi olisi ehkä silti ajoittanut urakan esim. kesälomaan niin, että olisi päässyt remontin alta kokonaan evakkoon, mutta aina joskus sitä sisustusvimma voittaa järjen äänen. Olen niin kauan haaveillut tuon kylppäriosaston uusimisesta, että nyt kun budjetti vihdoin saatiin kokoon, en malttanut odottaa yhtään ylimääräistä hetkeä.

Niin että kohta sitä sitten ollaan noin kuukauden verran ilman pesumahdollisuutta. Ihan helppo nakki perheessä, jossa normaalisti sauna lämpiää 5-6 päivänä viikossa ja suihkussa käydään niinä muinakin päivinä... Onneksi tämä tiuha saunomis- ja suihkuttelutahti johtuu nimenomaan siitä, että joku meistä käy joka päivä jonkinlaisissa urheilutreeneissä, ja niissä treenipaikoissa toki on myös peseytymistilat, joten pienellä tottumusmuutoksella ja isommalla varustekassilla tästä selvittäneen jotenkuten. Ja remonttiajasta noin viikon sentään vietämme lomamatkalla uima-altaiden ja meren äärellä. Lisäksi olen aktiivisesti vihjaillut kaikille kavereille, että nyt jos koskaan olisi tosi hyvä sauma kutsua meidän perhe esim. saunailtaan...

Tuollainen remonttihan tulee kaiken kaikkiaan ihanan edulliseksi, joten päätin samaan konkurssiin uusia myös suurimman osan kylpypyyhkeistämme uusiin väreihin sopiviksi. (Joku lukijoista saattaa muistaakin, että värien mätsääminen on minulle pakkomiel aika tärkeä asia...) Kiikutinkin jo kierrätykseen kaksi pussillista pyyhkeitä. Siitä hyvästä tunsin vahvan piston viherpiiperöisessä sydämessäni: Miten paatunut pinnallinen materialisti olenkaan, kun ihan uusia ja hyviä pyyhkeitä heitän pois vain värien takia?!?

Köh. Niistä pyyhkeistä suurin osa oli häälahjaksi saamiamme ja pari ajalta ennen kuin olimme miähen kanssa edes tavanneet. Meillä on takana yhteistä taivalta kohta 17 vuotta, ja häistäkin tulee kesällä kuluneeksi 14 vuotta. MIHIN aika oikein menee?!? Tosin Marimekon kunniaksi mainittakoon, että melkein uudenveroisia ne häälahjapyyhkeet vielä olivat, ihan täysin värinsä, kuosinsa ja paksuutensakin säilyttäneet. Mutta silti, olihan noilla jo käyttöikää ihan hyvin ehtinyt kertyä. Ja toivottavasti niistä vielä jollekulle jossain muodossa on iloa. Vielä kun jotenkin saisin suostuteltua miähen luopumaan siitä ensimmäiseltä yhteiseltä ulkomaanmatkaltamme ostetusta karmaisevasta Karvinen-aiheisesta froteerätistä...

Ei muuta kuin syvä hengitys ja vahva usko siihen, että lopputulos on sen kaiken vaivan arvoista. Ennen- ja jälkeen-kuvia laitetaan jossain vaiheessa.