keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Tanskanmaalla jytää

eli loppuvuoden keikkaputki osa 3.

Taannoinen Robbie Williamsin keikkahan oli miähen joululahja minulle. Se oli myös taas yksi esimerkki siitä, kuinka samoja ratoja meidän ajatuksemme useastikin kulkevat: myös minä hankin hänelle joululahjaksi keikkaliput.

Minulla vain lähti se mopo siinä joulun alla vähän reippaammin keulimaan. Aikani selailin Suomen keikkatarjontaa, mutta mikään ei oikein inspannut (esim. Robbie Williams oli siinä vaiheessa jo käytännössä loppuunmyyty), joten ajattelinpa piruuttani laajentaa haarukkaa vähän. Ja heureka: Volbeat, maailmalla isosti menestyvä tanskalainen bändi, josta me miähen kanssa molemmat pidämme (emme ehkä superfani-tasolla mutta kovasti kuitenkin), esiintyy kotiareenallaan - kaupungissa, joka ei ole turhan kaukana ja jossa asuu myös miähen vanha hyvä työkaveri! Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin siltä istumalta ostamaan keikkaliput, vaikka sekin konsertti itse asiassa oli käsittääkseni virallisesti loppuunmyyty jo siinä vaiheessa (älkää kysykö miten - hullun tuurilla ilmeisesti!), ja samalla vauhdilla sovin myös tapaamisen sen työkaverinkin kanssa. Ja kyllä oli armas puoliso jouluaattona iloisesti yllättynyt!

Elokuun viimeisenä viikonloppuna koitti sitten aika lunastaa lahja. Lensimme Kööpenhaminaan perjantai-iltapäivänä tarkoituksenamme viettää varsinainen viikonloppuloma: kaverin tapaamista ja rokkikonserttia lukuunottamatta meillä ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia eikä tavoitekohteita (tämä on meille todella harvinaista). Enimmäkseen vain olla möllötimme, nautiskelimme omasta ajasta sekä Tuborgista ja Sommarsbystä ja ihmettelimme loputonta pyöräilijöiden virtaa. Kööpenhamina todellakin on maineensa mukainen pyöräilykaupunki!

Rautatieaseman pyöräparkki

Lauantaiaamupäivän käytimme keskustan ostoskatu Strøgetillä tallaillen. Totesimme, että tanskalaiset ovat sangen hilpeää kansaa: jo kymmenen aikaan aamupäivästä vastaan tuli tuon tuostakin väkeä Tuborg-tölkit käsissä, ja yhdentoista maissa paikallinen irkkupubi oli jo aivan täynnä! Minkäänlaista örvellystä tai häiriökäyttäytymistä emme silti havainneet missään vaiheessa matkaamme.

Huomaa pubin strateginen sijainti hepenekaupan vieressä.

Iltapäivällä kävimme vielä pyörähtämässä Tivolissa. Sehän on tietenkin yksi Kööpenhaminan-kävijän must-kohteista, mutta ei kuitenkaan samalla lailla kuin kotimaiset Linnanmäki tai Särkänniemi. Tivoli on maailman toiseksi vanhin tivoli, ja sen suurin viehätys onkin nimenomaan mennyttä aikaa henkivässä ilmapiirissä eikä niinkään huimien huvilaitteiden hulinassa. Aiemman kokemukseni perusteella voin suositella, että Tivoliin kannattaa ehdottomasti mennä illalliselle ja/tai drinkeille pimeän aikaan, jolloin alue on iltavalaistuksessaan erityisen tunnelmallinen. Meillä kun sattui lauantai-illaksi olemaan muuta menoa, Tivoli tuli osaltamme kuitattua melko pikaisella läpikävelyllä.

Tivoli päiväsaikaan...

...ja illalla. Polkupyöriä unohtamatta.
Kävi ilmi, että olimme joululahjoinemme itse asiassa mukana tekemässä historiaa: Volbeat oli ensimmäinen tanskalainen bändi, joka on onnistunut myymään Kööpenhaminan Parken-stadionin loppuun! Keitä siellä nyt sitten oli, me ja 48 000 muuta rokkimusiikista nauttimassa... Minua hieman jännitti, saisinko siinä väenpaljoudessa ahdistusoireita (minulla on hienoista tungoskammoa), mutta tanskalainen rokkiyleisö osoittautui erittäin säyseäksi, etten sanoisi suorastaan suomalaistyyliseksi: kukaan ei missään vaiheessa töninyt, tuuppinut, tungeksinut tai muulla tavoin käyttäytynyt ahdistusta aiheuttavasti. Suurin - ja käytännössä ainoa - miinus tulee tanskalaisesta tupakointikulttuurista: Tanskalaiset tuntuvat olevan melko kovia sauhuttelijoita, ja useimmista Euroopan maista poiketen Tanskassa saa joissain ravintoloissa edelleen tupakoida jopa sisällä. Myös Parkenin rokkiyleisö tuprutteli kaikessa rauhassa, vaikka stadionin katto oli konsertin ajaksi suljettu eli se muodosti käytännössä sisätilan. Tämä kieltämättä harmistutti hieman.

Vastaavasti myönteistä hämmästelyä sai osakseen konsertissakin vallinnut paikallinen alkoholikulttuuri: osta isompi tuoppi, saat halvemmalla - osta kuusi isompaa tuoppia, saat vielä halvemmalla - osta vielä snapsit, niin saat nekin kovin halvalla; ja koko hoito pakataan kahvalliseen koriin, jossa voit viedä juomasi näppärästi katsomoon niin ei tarvitse käytäviä tukkia eikä jatkuvasti rampata jonottamassa lisää kurkunkostuketta. En nyt sano, ettäkö täysin valvomaton ja holtiton alkoholin myynti olisi millään muotoa kannatettava asia, mutta sanonpa silti, että voisihan tuossa ehkä Sääntö-Suomella jotain oppimista olla...


Mitä itse konserttiin tulee, niin sen voisi tiivistää kahteen sanaan: hengästyttävää tykitystä! Siinäpä vaikka Robbie Williamsille mallia siitä, kuinka keikka heitetään musiikki edellä! Bändi veti kaikkiaan 22 biisiä lähes suoraan putkeen, pysähtymättä liiemmin edes välispiikkejä pitämään! Michael Poulsenin laulutavasta voi pitää tai olla pitämättä - jonkun mielestä se on honotusta - mutta äänentuoton näkökulmasta se hipoo täydellisyyttä. Minua alkoi jo katsomossa hengästyttää pelkkä kuunteleminen ja suorastaan toivoin jo jossain välissä pientä juttutuokiota hengähdystauoksi, mutta Michael vain painoi menemään huikean varmasti, äänen värähtämättä yhdessäkään nuotissa! (Toistan: siinä olisi hyvän oppitunnin paikka monellekin muulle vokalistille...) Kotikenttäkonsertin kunniaksi lavalla nähtiin myös paljon vierailijoita, joista useimmat olivat minulle ja miähelle tuntemattomia suuruuksia mutta yleisön reaktioista päätellen Tanskassa hyvinkin suuria kuuluisuuksia.


Ja noiden mainittujen 22 biisin päälle tulivat vielä encoret. Sekä illan suurin jymy-yllätys: vieraileva tähti, jonka myös minä ja miäs todellaKIN tunsimme - kuten ihan varmasti joka ainoa raskaan musiikin ystävä maailmassa: Metallican tanskalaissyntyinen rumpali Lars Ulrich asteli kannuihin, ja hänen kanssaan bändi soitti ensin yhden Volbeatin biisin ja sen jälkeen Metallica-klassikon Enter Sandman. Oli muuten ihan mielettömän huumaavan huikea elämys se!!! (Tässä yksi satunnainen YouTubesta etsitty näyte.)

Kokonaisuudessaan keikka oli valtavan positiivinen kokemus, samoin kuin koko Kööpenhaminan-visiitti! Kööpenhamina on sangen sympaattinen kaupunki ja tanskalaiset tuntuvat olevan sangen sympaattista kansaa - voin lämpimästi suositella minilomakohteeksi!

Tanskanmaa antoi lapsilleeee... legopalikoita.... ja sairaan mageeta rokkimusiikkiaaaaa....

Ei kommentteja: